Ollaan ystäviä jookos...

... niinkuin ananas ja kookos?!
Ollaan rypäle, ja rusina, syödään pipareita tusina!
Olet uskomattoman tärkeä, ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.
Syödään pöydässä possua, annetaan pahalle mielelle tossua.

Kirjoitin googleen sanan "ystävyys" ja näin kuvaillaan sitä sanaa ja sen käyttäytymistapoja:

• altruismi: epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi
• sympatia ja empatia
• rehellisyys
• keskinäinen ymmärrys ja myötätunto
• toisen seurasta nauttiminen
• luottamus
• myönteinen vastavuoroisuus
• mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa

Asia mitä olen pähkäillyt jo tovin.. Sanotaan myös, että ihmisellä voi olla monta kaveria, mutta tosi vähän ystäviä. Mikä sitten määrää kuka on ystävä ja kuka on kaveri? Itse ainakin oon huomannu, että niitä on todella vaikea erottaa toisistaan. Ystävyyssuhteuden ylläpito vaatii joidenkin kohdalla todella työtä, mutta toisinaan se ystävyys pysyy kahden ihmisen välillä vaikka aikaa kuluukin. Itselläni on monelaisia ystäviä. On sellaisia joiden kanssa on tunnettu jo monia vuosia, välillä oltu vuosi riidoissa, mutta kaikesta on selvitty ja edelleen pusketaan eteenpäin. On ystäviä joihin on tutustunut nopeasti, joita on aluksi ehkä pitänyt ärsyttävinä, mutta nopeasti huomannut, että se toinen onkin kuin sinä itse. On ystäviä joiden kanssa et pidä vuoteenkaan yhteyttä, mutta kun näette, tuntuu kuin olisitte eilen jutelleet.

Todelliset ystävät ovat niitä jotka ovat lähellä, kun niitä todella tarvit. Jotka eivät kysy "Mitä kuuluu?" vain siksi, että se kuuluu hyviin tapoihin. Jotka ovat aidosti kiinnostuneita sinun elämästä. Jotka tuntevat sinut ja huomaavat, kun joku on hätänä.

Ystävyyteen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka tasapuolisesti pitävät ystävyydestä huolta. Yksipuoliset ystävyyssuhteet kariutuvat. Toista on silloin turha syyttää, vaan pitää myös osata kysyä itseltään missä on vika, mitä minä tein, olenko minä ollut läsnä. It takes two to tango!

Ystävä on minulle sellainen jonka haluan pitää läsnä, jonka kanssa haluan kokea kaiken, jota ilman en voi pitää aidosti hauskaa, jolle en halua olla paha, jota en halua pettää, jota arvostan.

xoxo, M

Can you see me?

Viikko vierähtäny nyt kokonaisuudessaan jalan rikki menemisestä. Hyvinhän tuo on toipunut, mutta kyllä siinä vaan aikaa menee. Yhtään en ihmettele, että lääkäri olis heti määränny 2 viikkoa sairaslomaa sekä käski seuraavan kuukauden pitää tukea nilkassa. Jalka toimii suht hyvin, pystyy kävelemään, tosin kävelykin on nilkuttamista, mutta tuntuu kuin itse nivelsiteessä joku kinnaisi. Nilkka on hyvin kosketusarka päällisin puolin ja ulkosyrjästä nivelsiteen kohdalta kipeä. Parempaan kuitenkin menossa :)

Koirat mua säälittää. Eivät oo päässeet nyt viikkoon metsälenkille tai ylipäänsä lenkille. Onneks D&G on sen verta helppoja, että niillä ei pää hajoa vaikka joutuvatkin paljon olemaan sisällä. Kodin edestä avautuu metsä jossa oon yrittäny nyt vähän käydä käppäilemässä. Kauas ja kovaa ei voi mennä, mutta saa kaksikko ees vähän painella vapaana. Tänäkin aamuna mä keskityin kuvaamiseen kun koirat meni omija polkujaan :D

Musiikkikatsaus. Krista Siegfrids - Can you see me. Yksinkertainen, mutta kaunis kappale :)

xoxo, M

Hyppäys ajasta ikuisuuteen..

Paljon asioita on kerinny tapahtumaan sitten viime kirjoituksen. Muutaman asian listaan tähän alle niin on sitten selvillä mikä on elämäni tilanne tällä hetkellä:

- Muutto syyskuussa 2013 Seinäjoelle

- Oman asunnon osto \o/

- Ammattikorkeakoulun aloitus syksyllä 2013 (SeAMK/Restonomi/Aikuiskoulutus)

- Paluu takaisin ravintola-alalle

- Eläimet: D&G + L

Elämä Seinäjoella lähti hyvin käyntiin. Työpaikka löytyi, koulunkäynti alkoi sekä löysin vielä takas rakkaimman harrastuksen pariin, ratsastuksen. Ihaninta on kyllä ollut ehdottomasti oman kodin laittaminen kuntoon. Nyt sen tiedän, kun sanotaan, että omaa on aivan erilainen laittaa.

Kuukaus kerkes mennä hyvin, ennen kun sitten omaa tyhmyyttäni menin ja lensin kauniin volttilennon hevosen seljästä. Nyt nilkka paketissa kökin kotona sairaslomalla. Plaah. Kun ihminen, mikä menee päivät vauhdilla ja koko aika tehden jotain, laitetaan sairaslomalle vuodelepoon niin katastrofin ainekset ovat selvät. Voin siis sanoa, että pian rupeaa seinät kaatumaan päälle ja viiraamaan aivolohkoissa. Eilen havahduin sohvalla, kun iloisesti hymäilin jotain aivan käsittämätöntä ja tein käsilläni ilmaan ympyröitä ja taivutuksia. What's wrong whit me? :D Pienesti ehkä aiheutti huvitusta ja kiitin onneani, ettei kukaan ollut näkemässä.

 

 Syypää mun hymyyn (tai rikkoutuneeseen jalkaan ;))

 Kiitos Kizzen, jalkaan saatiin kuin  saatiinki kylmägeeliä sekä pinteli

Muutaman päivän päästä.

Ehkä tässä kotona olosta vielä tylsempää tekee juurikin se, ettei saa edes vieraita käymään kahvilla. Kaikki kaverit asuvat kauempana. No oman valinnan tein kun kauemmas lähdin ;)

Ja voi elämä, mitä kaikkea sitä kerkeääkään miettimään, kun yksin kotona makaa.. Omaa elämää tulee ehkä liikaakin pähkäiltyä, välillä jopa saa ittensä itkemään kun liikaa miettii. On tämä syksy vaan ihanaa aikaa, pimeys ja kylmyys.. Hurr... ;) Kyllä syksy kauniskin on, väriensä puolesta <3

xoxo, M

Kahden päivän tarinat..

Kaneli sai vapailla viime viikon perjantaista tämän viikon maanantaihin. Itse olin reissun päällä niin ei päässyt edes tallille juoksuttamaan. Eilen sitten oli pikkusen kiirus itellä niin aattelin ottaa liinajuoksutukset. Menihän tuo hyvin... lopuksi :D

Otin Kanelin liinan päähän ja mentiin kentälle. Vähän kun liinaa antoi enemmän nosti heti vauhdin päälle. En jaksanu alkaa takkuamaan sen kans liinas, kun olisi kiva jos se joskus edes malttaisi mennä heti aluksi nätisti niin päästin sitten irti ja irtojuoksutin enimmät höyryt siitä pihalle.

Aluksi ei millään tajunnu, että kenttää voi kiertää ympäri vaan kahteen eri kulmaan teki täydestä laukasta äkkijarrutukset. Kyllä siinä pari kertaa aatteli, että meneeköhän tuo ihan langoista lävitte :D Sai siinä kivasti itekin juosta kun joutui käydä häätämässä sitä kulmista liikkeelle.

Muutaman takkuamiskierroksen jälkeen alkoi menemään nätisti koko kentän matkaa ja itse sai pysyä aika pitkälti keskellä kenttää ja äänellä käskeä vain tahtia nopeammaksi.

Lopulta otin sitten loppu käynnit liinassa. Muutaman kerran takuttiin taas samasta syystä kuin ennenkin. Myötäpäivään kiertäminen ei meinaa tuolta luonnistua, tai kyllä se kiertää sit kun sen eka saa vaan kääntymään. :D Nooo, pikkuhiljaa pikkuhiljaa..

Juoksutusken jälkeen päästin kentälle vapaaksi ja harjoiteltiin luoksetuloa. Hyvin tuo likka on oppinu käskystä tulemaan luokse. Jos ei meinaa heti tulla niin heti kun ite meen kyykkyyn niin rupeaa tulemaan lähemmäs.
_____________________

Tänään pääsin aikaisemmin töistä niin sovittiin ystäväni Annan kanssa, että mennään yhtä aikaa ratsastaan. Tarkoitus oli ensin päästellä enimmät höyryt hevosista pois kentällä ja sen jälkeen lähteä maastoon kattomaan mitä Kaneli siitä meinaa.

Kentällä meni alkuun hyvin, ei väistelly nurkkia ja ympyröissä ja volteissa suostu taivuttamaankin. Myötäsuuntaan tuo vaan on niissäkin paljon kankeampi.

Ravailu lämmittelyn jälkeen kokeilin pitkillä sivuilla pohkeen väistöä. Alkuun ei menny sitten ollenkaan, mutta nopeasti tajus mitä haen ja rupesi väistämään. Kanelilla on vähän pitkät piuhat ja menee hetki ymmärtää ettei se pohkeen anto tarkoita, että pitäisi heti ravi nostaa :D Hienosti käänsi korvia muhun päin ja kuunteli ohjeita ja kehuja.

Laukka menikin sitten miten sattuu. Ympyrät oli kanamunia ja siksakkia ja vaikka mitä. Ei taivu niin ei taivu :D Yhden asian tajusin hieman parantavan laukassa taivutusta, antaa hiukka pidemmät ohjat.

Kentällä rupes lopulta näyttämään siltä, että jos en nyt rauhotu sen kans niin se ei jaksa ees maastos kävellä. :D

Lähettiin peräkanaa Vitan ja Annan kans tielle päin ja sama ongelma oli aluksi kuin sillon kun käytiin vaan tutustumassa tiehen. Reunaa pelättiin ja peruutettiin talliin. Onneksi äkkiä kuitenkin rauhottui ja päästiin jatkaamaan matkaa.

Autoista tuo ei piittaa ollenkaan. Onneksi oli tällä kertaa mukavia autoilijoitakin jotka reilusti hidastivat vauhtia kohdatessa meidän.

Pieniä mörköjä näky maastolenkillä. Pahimpia tuolle on ojat missä on vettä. Huomannu jo aikasemmin, että vesilätäkötkin kierretään ja jos jalkoja oon pessy niin on säpsähdelly.

Mutta tärkeintä on, että itellä aivan mahtava fiilis ja miten onnellinen oon kun on nyt "oma" jonka kanssa touhuta! :) <3

kokeiltiin jo poistua kentältäkin..

Käväsin taas Kanelia liikuttamas. Likka sai pitää tiistain ja keskiviikon vapaata sään ja mun menojen takia. Tänään sit oli niin kaunis ilma, että pakko oli metsälenkin jälkeen päästä tallille.

Ihan ensiksi, en tiiä oonko pitäny satulavyötä liian löysällä, mutta tänään sai kiristää yhden reiän tiukemmalle :D

Alkukäyntiä ei Kaneli ois malttanu mennä vaan yritti nostaa vähän väliä ravia. Raviin ku päästiin niin aluksi mentiin taas hiukka kovempaa tahtiin eikä tuo keventäminen oikein meinannu onnistua. Loppu hyvin kaikki hyvin ja malttoi jo hidastaakin raviansa.

Laukka kierrokset meni oikein mallikkaasti. Muutaman kerran väisti kulmissa, mutta sain menemään ihan kunnolla kulmat ja hienot pääty-ympyrätkin. Laukka onnistui hyvin kumpaankin suuntaan ja nosti oikeat laukat. Valmennuksessa kun oli ongelmana, että mentiin välillä väärää laukkaa sekä ristilaukkaa.

Kenttäkierroksien jälkeen aattelin käydä kokeilemassa mitä Kaneli sanoo, kun tielle mennään. Tien päässä odotettiin, että autot menee ohitte, ja ei tuo niistä mitään meinannu vaikka muutama aika kovaakin meni.

Tiellä ei suostunu menemään reunassa vaan oja "pelotti". Yritin mennä pienelle peltotielle, mutta sinnekään ei menty. Taisteltiin jonkin aikaa, kun ei suostunut menemään eteen päin vaan peruutteli koko aika takas tallille päin. Lopuksi Päivi tuli Napin (shetlanninponi) kanssa avittamaan. Kumma juttu, kun sitten ei enää mitään ongelmaa ollu ja päästiin peltotielle käveleen :D Aluksi Nappi meni edellä, mutta lopulta sain Kanelin menemään yksin vähän matkan päässä Napista. Parhainta oli se, ettei piitannu olleskaan autoista mitkä paineli turvan edestä, hyvä mieli lähteä joku päivä maastoilemaan :)

Kentällä ratsastelua..

Käväsin tallilla ja ratsastelin Kanelilla. On se vaan uskamaton likka <3

Selkään noustessa en ekalla yrittämällä päässy ja Kaneli rupes liikkumaan eteen päin. Saman tien kun huomas, ettei ratsastaja olekaan selässä niin pysähtyi ja odotti nätisti, että pääsin selkään.

Alku käynnit meni mukavasti, rauhassa. Ravi sujui todella hyvin. Ei yrittäny ryöstää ja koko aika pystyi rauhassa keventämään. Laukkakin onnistui yhtä mainiosti. Käyntiä ei malttanu enää ekan ravi kierroksen jälkeen mennä, mutta kuitenkaan liikaa virtaa ei ollut.

Voltin ja ympyrät onnistui mainiosti. Kenttä suostuttiin kiertämään myös täydellisesti, nurkkia ei yrittäny ollenkaan kiertää.

IHAN USKOMATON LIKKA SIIS! Oon rakastunu taas astetta enemmän <3 Ja taas se tunne, kun ratsastuksen jälkeen toinen painaa pään kainaloon ja ottaa rapsutuksia vastaan. Tallissa seisoo nätisti paikoillaan vaikka ei ole kiinni missään. Sai riisua varusteista ja laittaa loimen selkään hienosti. Tallin ovi siis pihalle koko aika auki. Vasta kun oltiin valmiita ja kävelin ovelle ensin itse niin pyynnöstä lähti tulemaan luokse.

pitkästä aikaa..

On hetki vierähtäny sitten viime päivityksen. Jotenki sitä vaan kiireessä unohtaa kirjoitella tapahtumia ja kuulumisia. Helsingistäkin on tultu helmi-maaliskuun vaihteessa takaisin Kauhajoelle. ;) Kyllä se maalaiselämä on enemmän mua varten.

Figo mies on kasvanu ja kehittyny valtavasti. Omaa silmää miellyttää kyllä valtavasti tuon pojan luonne ja ulkonäkö. Ja taitaa se muitakin miellyttää kun tänään oltiin Vaasa Kv:ssa ja Figo oli ROP-Pentu. :) Sai mamma taas olla ylpeä pojasta. Tuomari Elisabeth Olsen, Norja. "7,5kk vanha urosmainen uros, joka on erittäin hyvää tyyppiä. Tyylikäs urospentu. Hienopiirteinen pää, jossa hyvät linjat. Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Hyvä kuonon keveys ja pituus. Hyvänmuotoinen rintakehä ja hyvä eturinta. Hyvä ylälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Voimakas, hyvin kulmautunut takaosa. Hyvät raajat ja käpälät. Kaunis väri. Liikkuu ok askeleella, mutta köyristää vähän selkää liikkeessä." Kuvan lisään jälkikäteen kunhan saan ne käsiini :)

Pari viikkoa sitten minulle saapui ylläpitoon serkkuni suomenhevostamma Kaneli. Tänne yritän kirjotella myös miten edistytään Kanelin kanssa.

Tietoja Kanelista: http://www.sukuposti.net/hevoset/louhelan-kaneli/503081
https://heppa.hippos.fi/heppa/horse/HorseBasic,$HorseSearchArea.form.direct

Ensimmäinen viikko meni Kanelin kanssa tutustuessa uuteen paikkaan ja kentällä kokeiltiin hieman liinassa menoa. Hyvin innokashan tuo oli. Ensimmäisiä kertoja paineli tuhatta ja sataa ja lopulta oli aivan hikinen. Kunto kun rupesi loppumaan niin sitten vasta kuunneltiin ohjeita :D

12.4. sain Kanelin kengitettyä ja päästiin kokeilemaan selässä oloakin kentällä. Kenttä tuntui hieman vieraalta paikalta neitoselle. Nurkkia väistettiin ajois ja lentän laidalla olevat tavarat hieman jännitti alkuun. Nopeasti kuitenkin totuttiin ja saatiin jopa mentyäkin koko kentän matkaa.

Lauantaina 14.4. oltiin ensimmäisellä valmennustunnilla. Mahtavaa kun tallilla missä Kaneli on, käy n. kerran kuukaudessa valmentaja Tampereelta. Tekee hyvää meille kummallekin. Minä kun viimeksi tunneilla ollut ala-asteella ja Kanelilla on enimmäkseen menty maastossa. Nyt siis kummallekin kenttäharjoittelua.

Hurja vauhti Kanelilla oli koko valmennuksen päällä. Ravissa ei pystynyt välistä keventää ollenkaan ja laukkakin oli välistä liika kovaa. Alkutunnin taistelun jälkeen malttoi Kaneli ja rauhoittua ja alkaa kuuntelemaan minuakin.

Väistöliike osottautu aluksi todella hankalaksi. Pohkeella kun painoi kylkeä niin Kaneli nosti heti ravin. Viidennellä kerralla korvat kääntyivät kuitenkin minun suuntaan ja alkoi väistökin sujua. Valmentajan sanoin, minulla on hyvä hevonen miltä löytyy intoa ja virtaa, mutta on todella halukas ja nopea oppimaan. Minun täytyy vaan osata rentoutua selässä ja rauhoittaa omalla kehollani ja mielelläni Kanelia.

Tänään otin Kanelin taas liinan päähän ja tarkoitus oli vain venyttely mielessä hieman kävellä ja ravata. Kuinkas taas kävikään. Kentälle kun päästiin niin Kaneli päätti haluta laukata ensimmäiset viisi minuuttia. :D Lopulta sain sen kuuntelemaan ja mentiin jo rauhallisemmin. Vastapäivää kiertäminen onnistuu muitta mutkitta, mutta myötäpäivään tuottaa aina ongelmaa. Ei osaa kääntyä ja lähteä sen jälkeen rauhassa liikenteeseen vaan nostaa heti laukan. Oon yrittäny ottaa lyhyemmällä liinalla käännöksiä, mutta sama homma, laukataan vaikka kuinka lähellä mua oltais. Kun enempi virta on saatu pois niin käännökset kyllä onnistuu. Pitäis joltain kysästä hieman neuvoa kuinka tuon sais sujumaan.

Kyllä meistä vielä hyvä pari tulee kun kumpikin toistaan opettaa :)