Kaneli sai vapailla viime viikon perjantaista tämän viikon maanantaihin. Itse olin reissun päällä niin ei päässyt edes tallille juoksuttamaan. Eilen sitten oli pikkusen kiirus itellä niin aattelin ottaa liinajuoksutukset. Menihän tuo hyvin... lopuksi :D
Otin Kanelin liinan päähän ja mentiin kentälle. Vähän kun liinaa antoi enemmän nosti heti vauhdin päälle. En jaksanu alkaa takkuamaan sen kans liinas, kun olisi kiva jos se joskus edes malttaisi mennä heti aluksi nätisti niin päästin sitten irti ja irtojuoksutin enimmät höyryt siitä pihalle.
Aluksi ei millään tajunnu, että kenttää voi kiertää ympäri vaan kahteen eri kulmaan teki täydestä laukasta äkkijarrutukset. Kyllä siinä pari kertaa aatteli, että meneeköhän tuo ihan langoista lävitte :D Sai siinä kivasti itekin juosta kun joutui käydä häätämässä sitä kulmista liikkeelle.
Muutaman takkuamiskierroksen jälkeen alkoi menemään nätisti koko kentän matkaa ja itse sai pysyä aika pitkälti keskellä kenttää ja äänellä käskeä vain tahtia nopeammaksi.
Lopulta otin sitten loppu käynnit liinassa. Muutaman kerran takuttiin taas samasta syystä kuin ennenkin. Myötäpäivään kiertäminen ei meinaa tuolta luonnistua, tai kyllä se kiertää sit kun sen eka saa vaan kääntymään. :D Nooo, pikkuhiljaa pikkuhiljaa..
Juoksutusken jälkeen päästin kentälle vapaaksi ja harjoiteltiin luoksetuloa. Hyvin tuo likka on oppinu käskystä tulemaan luokse. Jos ei meinaa heti tulla niin heti kun ite meen kyykkyyn niin rupeaa tulemaan lähemmäs.
_____________________
Tänään pääsin aikaisemmin töistä niin sovittiin ystäväni Annan kanssa, että mennään yhtä aikaa ratsastaan. Tarkoitus oli ensin päästellä enimmät höyryt hevosista pois kentällä ja sen jälkeen lähteä maastoon kattomaan mitä Kaneli siitä meinaa.
Kentällä meni alkuun hyvin, ei väistelly nurkkia ja ympyröissä ja volteissa suostu taivuttamaankin. Myötäsuuntaan tuo vaan on niissäkin paljon kankeampi.
Ravailu lämmittelyn jälkeen kokeilin pitkillä sivuilla pohkeen väistöä. Alkuun ei menny sitten ollenkaan, mutta nopeasti tajus mitä haen ja rupesi väistämään. Kanelilla on vähän pitkät piuhat ja menee hetki ymmärtää ettei se pohkeen anto tarkoita, että pitäisi heti ravi nostaa :D Hienosti käänsi korvia muhun päin ja kuunteli ohjeita ja kehuja.
Laukka menikin sitten miten sattuu. Ympyrät oli kanamunia ja siksakkia ja vaikka mitä. Ei taivu niin ei taivu :D Yhden asian tajusin hieman parantavan laukassa taivutusta, antaa hiukka pidemmät ohjat.
Kentällä rupes lopulta näyttämään siltä, että jos en nyt rauhotu sen kans niin se ei jaksa ees maastos kävellä. :D
Lähettiin peräkanaa Vitan ja Annan kans tielle päin ja sama ongelma oli aluksi kuin sillon kun käytiin vaan tutustumassa tiehen. Reunaa pelättiin ja peruutettiin talliin. Onneksi äkkiä kuitenkin rauhottui ja päästiin jatkaamaan matkaa.
Autoista tuo ei piittaa ollenkaan. Onneksi oli tällä kertaa mukavia autoilijoitakin jotka reilusti hidastivat vauhtia kohdatessa meidän.
Pieniä mörköjä näky maastolenkillä. Pahimpia tuolle on ojat missä on vettä. Huomannu jo aikasemmin, että vesilätäkötkin kierretään ja jos jalkoja oon pessy niin on säpsähdelly.
Mutta tärkeintä on, että itellä aivan mahtava fiilis ja miten onnellinen oon kun on nyt "oma" jonka kanssa touhuta! :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti