Kahden päivän tarinat..

Kaneli sai vapailla viime viikon perjantaista tämän viikon maanantaihin. Itse olin reissun päällä niin ei päässyt edes tallille juoksuttamaan. Eilen sitten oli pikkusen kiirus itellä niin aattelin ottaa liinajuoksutukset. Menihän tuo hyvin... lopuksi :D

Otin Kanelin liinan päähän ja mentiin kentälle. Vähän kun liinaa antoi enemmän nosti heti vauhdin päälle. En jaksanu alkaa takkuamaan sen kans liinas, kun olisi kiva jos se joskus edes malttaisi mennä heti aluksi nätisti niin päästin sitten irti ja irtojuoksutin enimmät höyryt siitä pihalle.

Aluksi ei millään tajunnu, että kenttää voi kiertää ympäri vaan kahteen eri kulmaan teki täydestä laukasta äkkijarrutukset. Kyllä siinä pari kertaa aatteli, että meneeköhän tuo ihan langoista lävitte :D Sai siinä kivasti itekin juosta kun joutui käydä häätämässä sitä kulmista liikkeelle.

Muutaman takkuamiskierroksen jälkeen alkoi menemään nätisti koko kentän matkaa ja itse sai pysyä aika pitkälti keskellä kenttää ja äänellä käskeä vain tahtia nopeammaksi.

Lopulta otin sitten loppu käynnit liinassa. Muutaman kerran takuttiin taas samasta syystä kuin ennenkin. Myötäpäivään kiertäminen ei meinaa tuolta luonnistua, tai kyllä se kiertää sit kun sen eka saa vaan kääntymään. :D Nooo, pikkuhiljaa pikkuhiljaa..

Juoksutusken jälkeen päästin kentälle vapaaksi ja harjoiteltiin luoksetuloa. Hyvin tuo likka on oppinu käskystä tulemaan luokse. Jos ei meinaa heti tulla niin heti kun ite meen kyykkyyn niin rupeaa tulemaan lähemmäs.
_____________________

Tänään pääsin aikaisemmin töistä niin sovittiin ystäväni Annan kanssa, että mennään yhtä aikaa ratsastaan. Tarkoitus oli ensin päästellä enimmät höyryt hevosista pois kentällä ja sen jälkeen lähteä maastoon kattomaan mitä Kaneli siitä meinaa.

Kentällä meni alkuun hyvin, ei väistelly nurkkia ja ympyröissä ja volteissa suostu taivuttamaankin. Myötäsuuntaan tuo vaan on niissäkin paljon kankeampi.

Ravailu lämmittelyn jälkeen kokeilin pitkillä sivuilla pohkeen väistöä. Alkuun ei menny sitten ollenkaan, mutta nopeasti tajus mitä haen ja rupesi väistämään. Kanelilla on vähän pitkät piuhat ja menee hetki ymmärtää ettei se pohkeen anto tarkoita, että pitäisi heti ravi nostaa :D Hienosti käänsi korvia muhun päin ja kuunteli ohjeita ja kehuja.

Laukka menikin sitten miten sattuu. Ympyrät oli kanamunia ja siksakkia ja vaikka mitä. Ei taivu niin ei taivu :D Yhden asian tajusin hieman parantavan laukassa taivutusta, antaa hiukka pidemmät ohjat.

Kentällä rupes lopulta näyttämään siltä, että jos en nyt rauhotu sen kans niin se ei jaksa ees maastos kävellä. :D

Lähettiin peräkanaa Vitan ja Annan kans tielle päin ja sama ongelma oli aluksi kuin sillon kun käytiin vaan tutustumassa tiehen. Reunaa pelättiin ja peruutettiin talliin. Onneksi äkkiä kuitenkin rauhottui ja päästiin jatkaamaan matkaa.

Autoista tuo ei piittaa ollenkaan. Onneksi oli tällä kertaa mukavia autoilijoitakin jotka reilusti hidastivat vauhtia kohdatessa meidän.

Pieniä mörköjä näky maastolenkillä. Pahimpia tuolle on ojat missä on vettä. Huomannu jo aikasemmin, että vesilätäkötkin kierretään ja jos jalkoja oon pessy niin on säpsähdelly.

Mutta tärkeintä on, että itellä aivan mahtava fiilis ja miten onnellinen oon kun on nyt "oma" jonka kanssa touhuta! :) <3

kokeiltiin jo poistua kentältäkin..

Käväsin taas Kanelia liikuttamas. Likka sai pitää tiistain ja keskiviikon vapaata sään ja mun menojen takia. Tänään sit oli niin kaunis ilma, että pakko oli metsälenkin jälkeen päästä tallille.

Ihan ensiksi, en tiiä oonko pitäny satulavyötä liian löysällä, mutta tänään sai kiristää yhden reiän tiukemmalle :D

Alkukäyntiä ei Kaneli ois malttanu mennä vaan yritti nostaa vähän väliä ravia. Raviin ku päästiin niin aluksi mentiin taas hiukka kovempaa tahtiin eikä tuo keventäminen oikein meinannu onnistua. Loppu hyvin kaikki hyvin ja malttoi jo hidastaakin raviansa.

Laukka kierrokset meni oikein mallikkaasti. Muutaman kerran väisti kulmissa, mutta sain menemään ihan kunnolla kulmat ja hienot pääty-ympyrätkin. Laukka onnistui hyvin kumpaankin suuntaan ja nosti oikeat laukat. Valmennuksessa kun oli ongelmana, että mentiin välillä väärää laukkaa sekä ristilaukkaa.

Kenttäkierroksien jälkeen aattelin käydä kokeilemassa mitä Kaneli sanoo, kun tielle mennään. Tien päässä odotettiin, että autot menee ohitte, ja ei tuo niistä mitään meinannu vaikka muutama aika kovaakin meni.

Tiellä ei suostunu menemään reunassa vaan oja "pelotti". Yritin mennä pienelle peltotielle, mutta sinnekään ei menty. Taisteltiin jonkin aikaa, kun ei suostunut menemään eteen päin vaan peruutteli koko aika takas tallille päin. Lopuksi Päivi tuli Napin (shetlanninponi) kanssa avittamaan. Kumma juttu, kun sitten ei enää mitään ongelmaa ollu ja päästiin peltotielle käveleen :D Aluksi Nappi meni edellä, mutta lopulta sain Kanelin menemään yksin vähän matkan päässä Napista. Parhainta oli se, ettei piitannu olleskaan autoista mitkä paineli turvan edestä, hyvä mieli lähteä joku päivä maastoilemaan :)

Kentällä ratsastelua..

Käväsin tallilla ja ratsastelin Kanelilla. On se vaan uskamaton likka <3

Selkään noustessa en ekalla yrittämällä päässy ja Kaneli rupes liikkumaan eteen päin. Saman tien kun huomas, ettei ratsastaja olekaan selässä niin pysähtyi ja odotti nätisti, että pääsin selkään.

Alku käynnit meni mukavasti, rauhassa. Ravi sujui todella hyvin. Ei yrittäny ryöstää ja koko aika pystyi rauhassa keventämään. Laukkakin onnistui yhtä mainiosti. Käyntiä ei malttanu enää ekan ravi kierroksen jälkeen mennä, mutta kuitenkaan liikaa virtaa ei ollut.

Voltin ja ympyrät onnistui mainiosti. Kenttä suostuttiin kiertämään myös täydellisesti, nurkkia ei yrittäny ollenkaan kiertää.

IHAN USKOMATON LIKKA SIIS! Oon rakastunu taas astetta enemmän <3 Ja taas se tunne, kun ratsastuksen jälkeen toinen painaa pään kainaloon ja ottaa rapsutuksia vastaan. Tallissa seisoo nätisti paikoillaan vaikka ei ole kiinni missään. Sai riisua varusteista ja laittaa loimen selkään hienosti. Tallin ovi siis pihalle koko aika auki. Vasta kun oltiin valmiita ja kävelin ovelle ensin itse niin pyynnöstä lähti tulemaan luokse.

pitkästä aikaa..

On hetki vierähtäny sitten viime päivityksen. Jotenki sitä vaan kiireessä unohtaa kirjoitella tapahtumia ja kuulumisia. Helsingistäkin on tultu helmi-maaliskuun vaihteessa takaisin Kauhajoelle. ;) Kyllä se maalaiselämä on enemmän mua varten.

Figo mies on kasvanu ja kehittyny valtavasti. Omaa silmää miellyttää kyllä valtavasti tuon pojan luonne ja ulkonäkö. Ja taitaa se muitakin miellyttää kun tänään oltiin Vaasa Kv:ssa ja Figo oli ROP-Pentu. :) Sai mamma taas olla ylpeä pojasta. Tuomari Elisabeth Olsen, Norja. "7,5kk vanha urosmainen uros, joka on erittäin hyvää tyyppiä. Tyylikäs urospentu. Hienopiirteinen pää, jossa hyvät linjat. Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Hyvä kuonon keveys ja pituus. Hyvänmuotoinen rintakehä ja hyvä eturinta. Hyvä ylälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Voimakas, hyvin kulmautunut takaosa. Hyvät raajat ja käpälät. Kaunis väri. Liikkuu ok askeleella, mutta köyristää vähän selkää liikkeessä." Kuvan lisään jälkikäteen kunhan saan ne käsiini :)

Pari viikkoa sitten minulle saapui ylläpitoon serkkuni suomenhevostamma Kaneli. Tänne yritän kirjotella myös miten edistytään Kanelin kanssa.

Tietoja Kanelista: http://www.sukuposti.net/hevoset/louhelan-kaneli/503081
https://heppa.hippos.fi/heppa/horse/HorseBasic,$HorseSearchArea.form.direct

Ensimmäinen viikko meni Kanelin kanssa tutustuessa uuteen paikkaan ja kentällä kokeiltiin hieman liinassa menoa. Hyvin innokashan tuo oli. Ensimmäisiä kertoja paineli tuhatta ja sataa ja lopulta oli aivan hikinen. Kunto kun rupesi loppumaan niin sitten vasta kuunneltiin ohjeita :D

12.4. sain Kanelin kengitettyä ja päästiin kokeilemaan selässä oloakin kentällä. Kenttä tuntui hieman vieraalta paikalta neitoselle. Nurkkia väistettiin ajois ja lentän laidalla olevat tavarat hieman jännitti alkuun. Nopeasti kuitenkin totuttiin ja saatiin jopa mentyäkin koko kentän matkaa.

Lauantaina 14.4. oltiin ensimmäisellä valmennustunnilla. Mahtavaa kun tallilla missä Kaneli on, käy n. kerran kuukaudessa valmentaja Tampereelta. Tekee hyvää meille kummallekin. Minä kun viimeksi tunneilla ollut ala-asteella ja Kanelilla on enimmäkseen menty maastossa. Nyt siis kummallekin kenttäharjoittelua.

Hurja vauhti Kanelilla oli koko valmennuksen päällä. Ravissa ei pystynyt välistä keventää ollenkaan ja laukkakin oli välistä liika kovaa. Alkutunnin taistelun jälkeen malttoi Kaneli ja rauhoittua ja alkaa kuuntelemaan minuakin.

Väistöliike osottautu aluksi todella hankalaksi. Pohkeella kun painoi kylkeä niin Kaneli nosti heti ravin. Viidennellä kerralla korvat kääntyivät kuitenkin minun suuntaan ja alkoi väistökin sujua. Valmentajan sanoin, minulla on hyvä hevonen miltä löytyy intoa ja virtaa, mutta on todella halukas ja nopea oppimaan. Minun täytyy vaan osata rentoutua selässä ja rauhoittaa omalla kehollani ja mielelläni Kanelia.

Tänään otin Kanelin taas liinan päähän ja tarkoitus oli vain venyttely mielessä hieman kävellä ja ravata. Kuinkas taas kävikään. Kentälle kun päästiin niin Kaneli päätti haluta laukata ensimmäiset viisi minuuttia. :D Lopulta sain sen kuuntelemaan ja mentiin jo rauhallisemmin. Vastapäivää kiertäminen onnistuu muitta mutkitta, mutta myötäpäivään tuottaa aina ongelmaa. Ei osaa kääntyä ja lähteä sen jälkeen rauhassa liikenteeseen vaan nostaa heti laukan. Oon yrittäny ottaa lyhyemmällä liinalla käännöksiä, mutta sama homma, laukataan vaikka kuinka lähellä mua oltais. Kun enempi virta on saatu pois niin käännökset kyllä onnistuu. Pitäis joltain kysästä hieman neuvoa kuinka tuon sais sujumaan.

Kyllä meistä vielä hyvä pari tulee kun kumpikin toistaan opettaa :)

Näyttely takana.

Figon toinen näyttely takana. Tuomarina Taina Nygård. Tuloksena ROP ja RYP-3. Arvostelu: "Tasapainoinen pentu. Hyvät pään linjat. Hieman kapea alaleuka.Hyvä eturinta. Hyvä ylälinja. Erinomaisesti kulmautunut takaosa. Nostelee hieman liikkeessä eturaajojaan, muuten tasapainoiset liikkeet. Esiintyy reippaasti."

Näytillä oli 6 kääpiöpinseriä ja ryhmäkehässä 21 pentua. Joten upeasti <3

lakeuksilla vierailtu...

Lähdin sunnuntaina iltapäivästä kohti Kauhajokea ystäväni kyydillä. Koirat ja Lore saivat jäädä Helsingin suunnalle hoitoon. Dimi, Gosa ja Lore vanhempieni luokse ja Figo Sannan luokse. Hoitopaikoissa oli kuulemma mennyt hyvin. Kaikki käyttäytyneet juuri niinkuin luonteelle sopii. Dimi ollut ensimmäisen päivän hiukka kiukkuunen kun julma mamma hylkäsi lapsensa. Nukkunut koko hoitoajan peittojen alla ja haalinut lähelleen sukkia ja vaatekappaleita joiden kanssa sitten nukkunut :D Gosa ollut "mummun" perään, tuo koira olisi varmaan onnellisimmillaan kun sen laittaisi tissien väliin ja saisi elää aina sielä. Pissalla ehkä just ja just voisi pika pikaa käydä. :D Figolla oli riehakas hoitoreissu. Mukavuudesta piti huolta Sannan sekarotuinen Tara, joka vihdoin sai tasoistaan seuraa :D Ja siis Tarahan on neljän vanha ;D

Itselläni oli hyvin hiljainen riessu Pohjanmaalle. Outoa, kun ei ollut eläimiä kotona :/ Kyllähän niitä vaan kova ikäväkin oli. Nyt taas ollaan Aurinkolahdessa, Helsingissä. Käytiin nauttimas aamupäivä lenkistä koirien kanssa lähimetsässä.

ihka ekat toko treenit..

Päästiin Figon kanssa Kääpiöpinserit Ry:n järkkäämälle alkeistoko kurssille. Päästiin korvaamaan yhtä poissa olijaa. Tunnin verta kesti treenit ja tätä jännitti taas valtavasti miten menee :D

Aivan upeastihan tuo meni. Figo jaksoi keskittyä hienosti koko tunnin ajan. Välillä kiinnitti huomiota muihin kanssa treenaajiin, mutta nopeasti otti minuun kontaktin kun pyysin.

Tunnin aikana käytiin luokse tuloa, paikoillaan oloa, maahan menoa, kontakti pujottelua, sivulle tuloa sekä ihmisen ja koiran kohtaamista. Knälli poika. Sivulle tulo onnistui muitta mutkitta, välillä oli kyllä omistaja tai koira vinossa :D Kohtaamisissa jaksoi hienosti pitää kontaktia, vaikka se ihminen aika lähellekin tuli. Maahan meno tajuttiin kanssa todella nopeasti, välillä tietysti oli hakusessa mitäs se nyt tarkoittaakaan, mutta enimmäkseen saatiin onnistuneita suorituksia.

Voi sanoa tunnin menneen todella nopeasti! Vielä ensi viikolla päästään matkaan. Sitten vaan tutkaileen josko jossain olis lisäharjoituksia :)

eka näyttely ohitte..

Kävästiin Figon kanssa ekaa kertaa näytillä näytelmissä :) Poika käyttäyty uskomattoman hyvin. Kauheasti jännitti kuinka käy, kun ei olla paljoa käyty isoissa tapahtumissa. Figolla oli kuitenkin häntä jatkuvasti ylhäällä ja tuttuun tapaan se vispasi koko aika menemään. Kaikki ympärillä olevat ihmiset ja koirat olivat todella kiinnostavia. Kehässäkin poika kävi hihnassa kuin vanha taituri ja pöydällä seistiin hievahtamatta :) Tuomari tätiä ei tarvinnu yhtään jännittää. Kyllä oon taa ylpeä pojasta!

Tuloksena 5-7kk vanhojen pentujen luokasta 2. sija sekä Figo sai vielä KP (kunniapalkinnon). Ensimmäinen pokaali siis napattu :D Arvostelu oli todella hyvä. Tuomari Sanna Vakkilainen. "5kk. Ikäisekseen hyvin kehittynyt nuori herra jolla lupaavat mittasuhteet. Hyvä asentoiset korvat, kallossa vielä pyöreyttä. Purenta vaihtumassa. Kaunis ilme. Lupaava ylä- ja alalinja, ikään nähden kauniisti kehittynyt eturinta ja rintakehä. Olkavarsi saisi olla pidempi. Kauniit raaja asennot ja käpälät. Sujuva pennun liikunta. Ystävällinen käytös."

Tässä vielä uudet kuvat Figosta:

Dimi ja Gosa oli näyttelyn ajan "mummolassa" hoidossa. Olivat kuulemma nauttineet. Äitini teki koirille hienot huput, ettei korvat palele. On nuo huput tarpeenkin näillä pakkasilla. Lenkkeilijöistä kuva:

hui kun menny aika nopiaa..

Suuret pahoittelut blogin kehnosta päivittämisestä. Jotenkin se on vain unohtunut ja sitten aika onkin kulunut.. muutama päivä vaan ;D

Paljon on sitten marraskuun tapahtunut. Hyrrä sai 6 kaunista pentua, 1 uroksen ja 5 narttua. Urakka oli mammalla kova, mutta hoiti hienosti pentunsa :) Tällä hetkellä pennut ovat jo maailmalla. Yksi Lieksassa, yksi Vaasassa, yksi Oulussa, yksi Lohjalla ja kaksi Kangasalalla. Tsemppiä vielä tämän kautta kaikille pennuille sekä omistajille!

Figo on jo 5kk vanha miekkonen. Aika menee todella nopeasti, vastahan tuo pikkukäärö meillä saapui ja nyt jo alkaa näyttämään isolta pojalta :D Edelleenkin tuo poika on täyttänyt kaikki odotukseni sekä antanut vielä enemmän :) Katsokaa nyt itse, kun lapsosesta on kasvanut hieno knääpiön alku ;)

Meillä on Figon kanssa huomenna (su 5.2.) ensimmäinen pentunäyttely. Taitaapi minua itseä jännittää aika urakalla, ihan kuin ensi kertaa olisi vasta menossa näyttelyihin...

Asuinpaikka tällä laumalla on myös muuttunut nyt ainakin hetkellisesti. Hurautimme eilen yhdessä koirien ja kissan takaisin Helsingin suunnalle. Tarkoitus olisi ainakin helmikuu asustaa täällä päin. Maaliskuusta eteenpäin sitten katsomaan mennäänkö takas maaseudulle vai jatketaanko vielä Helsingissä. Suunnitelmat ovat siis hyvin avoinna. :)

On tässä opettelemista niin minulla kuin koirilla. Maalla eletään maalaistavoin ja kaupungissa kaupunkilaisittain. Ensinnäkin suurin asia mikä vaikuttaa minuun ja koiriin on se, että jouduimme kaivamaan hihnat taas kaapin pohjalta :D Täällä joutuukin käymään joka lenkin hihnassa kiinni. Kauhajoella asuimme omakotitalossa ja ympärillä kiva pieni piha mihin oli aamuisin helppo koirat päästää aamupisuille. Jos jonnekin lenkille suuntasimme, koirat vain autoon ja määrän päässä auton ovi auki ja koirat vapaaksi. Ehkä hieman noloa jopa myöntää, että Figo on ennen tänne muuttoa meillä asuessaan nähnyt pannan ja hihnan 2 krt.. Noo onneksi ei vielä ole myöhäistä ja hyvinhän tuo on vielä sujunut. Hihnassa ohittamistilanteita koko lauman kanssa odottaen.. Osaako nuo vanhemmatkaan enää käyttäytyä?!?!?

Lore (the kissa) minua kanssa vähän jännittää. Oppiiko jätkä sisäkissaksi kun on tottunut pääsemään päivittäin pihalle. Onneksi meillä on parveke joka on lasitettu. Jos oikein mouruilee niin työnnän sinne hetkeksi.. heh ;)

Hyvin nuo näyttää ainakin ottavan tämän ensimmäisen lauantain.. Dimi ja Gosa peiton alla.