Käväsin tallilla ja ratsastelin Kanelilla. On se vaan uskamaton likka <3
Selkään noustessa en ekalla yrittämällä päässy ja Kaneli rupes liikkumaan eteen päin. Saman tien kun huomas, ettei ratsastaja olekaan selässä niin pysähtyi ja odotti nätisti, että pääsin selkään.
Alku käynnit meni mukavasti, rauhassa. Ravi sujui todella hyvin. Ei yrittäny ryöstää ja koko aika pystyi rauhassa keventämään. Laukkakin onnistui yhtä mainiosti. Käyntiä ei malttanu enää ekan ravi kierroksen jälkeen mennä, mutta kuitenkaan liikaa virtaa ei ollut.
Voltin ja ympyrät onnistui mainiosti. Kenttä suostuttiin kiertämään myös täydellisesti, nurkkia ei yrittäny ollenkaan kiertää.
IHAN USKOMATON LIKKA SIIS! Oon rakastunu taas astetta enemmän <3 Ja taas se tunne, kun ratsastuksen jälkeen toinen painaa pään kainaloon ja ottaa rapsutuksia vastaan. Tallissa seisoo nätisti paikoillaan vaikka ei ole kiinni missään. Sai riisua varusteista ja laittaa loimen selkään hienosti. Tallin ovi siis pihalle koko aika auki. Vasta kun oltiin valmiita ja kävelin ovelle ensin itse niin pyynnöstä lähti tulemaan luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti