Ollaan ystäviä jookos...

... niinkuin ananas ja kookos?!
Ollaan rypäle, ja rusina, syödään pipareita tusina!
Olet uskomattoman tärkeä, ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.
Syödään pöydässä possua, annetaan pahalle mielelle tossua.

Kirjoitin googleen sanan "ystävyys" ja näin kuvaillaan sitä sanaa ja sen käyttäytymistapoja:

• altruismi: epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi
• sympatia ja empatia
• rehellisyys
• keskinäinen ymmärrys ja myötätunto
• toisen seurasta nauttiminen
• luottamus
• myönteinen vastavuoroisuus
• mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa

Asia mitä olen pähkäillyt jo tovin.. Sanotaan myös, että ihmisellä voi olla monta kaveria, mutta tosi vähän ystäviä. Mikä sitten määrää kuka on ystävä ja kuka on kaveri? Itse ainakin oon huomannu, että niitä on todella vaikea erottaa toisistaan. Ystävyyssuhteuden ylläpito vaatii joidenkin kohdalla todella työtä, mutta toisinaan se ystävyys pysyy kahden ihmisen välillä vaikka aikaa kuluukin. Itselläni on monelaisia ystäviä. On sellaisia joiden kanssa on tunnettu jo monia vuosia, välillä oltu vuosi riidoissa, mutta kaikesta on selvitty ja edelleen pusketaan eteenpäin. On ystäviä joihin on tutustunut nopeasti, joita on aluksi ehkä pitänyt ärsyttävinä, mutta nopeasti huomannut, että se toinen onkin kuin sinä itse. On ystäviä joiden kanssa et pidä vuoteenkaan yhteyttä, mutta kun näette, tuntuu kuin olisitte eilen jutelleet.

Todelliset ystävät ovat niitä jotka ovat lähellä, kun niitä todella tarvit. Jotka eivät kysy "Mitä kuuluu?" vain siksi, että se kuuluu hyviin tapoihin. Jotka ovat aidosti kiinnostuneita sinun elämästä. Jotka tuntevat sinut ja huomaavat, kun joku on hätänä.

Ystävyyteen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka tasapuolisesti pitävät ystävyydestä huolta. Yksipuoliset ystävyyssuhteet kariutuvat. Toista on silloin turha syyttää, vaan pitää myös osata kysyä itseltään missä on vika, mitä minä tein, olenko minä ollut läsnä. It takes two to tango!

Ystävä on minulle sellainen jonka haluan pitää läsnä, jonka kanssa haluan kokea kaiken, jota ilman en voi pitää aidosti hauskaa, jolle en halua olla paha, jota en halua pettää, jota arvostan.

xoxo, M

Can you see me?

Viikko vierähtäny nyt kokonaisuudessaan jalan rikki menemisestä. Hyvinhän tuo on toipunut, mutta kyllä siinä vaan aikaa menee. Yhtään en ihmettele, että lääkäri olis heti määränny 2 viikkoa sairaslomaa sekä käski seuraavan kuukauden pitää tukea nilkassa. Jalka toimii suht hyvin, pystyy kävelemään, tosin kävelykin on nilkuttamista, mutta tuntuu kuin itse nivelsiteessä joku kinnaisi. Nilkka on hyvin kosketusarka päällisin puolin ja ulkosyrjästä nivelsiteen kohdalta kipeä. Parempaan kuitenkin menossa :)

Koirat mua säälittää. Eivät oo päässeet nyt viikkoon metsälenkille tai ylipäänsä lenkille. Onneks D&G on sen verta helppoja, että niillä ei pää hajoa vaikka joutuvatkin paljon olemaan sisällä. Kodin edestä avautuu metsä jossa oon yrittäny nyt vähän käydä käppäilemässä. Kauas ja kovaa ei voi mennä, mutta saa kaksikko ees vähän painella vapaana. Tänäkin aamuna mä keskityin kuvaamiseen kun koirat meni omija polkujaan :D

Musiikkikatsaus. Krista Siegfrids - Can you see me. Yksinkertainen, mutta kaunis kappale :)

xoxo, M

Hyppäys ajasta ikuisuuteen..

Paljon asioita on kerinny tapahtumaan sitten viime kirjoituksen. Muutaman asian listaan tähän alle niin on sitten selvillä mikä on elämäni tilanne tällä hetkellä:

- Muutto syyskuussa 2013 Seinäjoelle

- Oman asunnon osto \o/

- Ammattikorkeakoulun aloitus syksyllä 2013 (SeAMK/Restonomi/Aikuiskoulutus)

- Paluu takaisin ravintola-alalle

- Eläimet: D&G + L

Elämä Seinäjoella lähti hyvin käyntiin. Työpaikka löytyi, koulunkäynti alkoi sekä löysin vielä takas rakkaimman harrastuksen pariin, ratsastuksen. Ihaninta on kyllä ollut ehdottomasti oman kodin laittaminen kuntoon. Nyt sen tiedän, kun sanotaan, että omaa on aivan erilainen laittaa.

Kuukaus kerkes mennä hyvin, ennen kun sitten omaa tyhmyyttäni menin ja lensin kauniin volttilennon hevosen seljästä. Nyt nilkka paketissa kökin kotona sairaslomalla. Plaah. Kun ihminen, mikä menee päivät vauhdilla ja koko aika tehden jotain, laitetaan sairaslomalle vuodelepoon niin katastrofin ainekset ovat selvät. Voin siis sanoa, että pian rupeaa seinät kaatumaan päälle ja viiraamaan aivolohkoissa. Eilen havahduin sohvalla, kun iloisesti hymäilin jotain aivan käsittämätöntä ja tein käsilläni ilmaan ympyröitä ja taivutuksia. What's wrong whit me? :D Pienesti ehkä aiheutti huvitusta ja kiitin onneani, ettei kukaan ollut näkemässä.

 

 Syypää mun hymyyn (tai rikkoutuneeseen jalkaan ;))

 Kiitos Kizzen, jalkaan saatiin kuin  saatiinki kylmägeeliä sekä pinteli

Muutaman päivän päästä.

Ehkä tässä kotona olosta vielä tylsempää tekee juurikin se, ettei saa edes vieraita käymään kahvilla. Kaikki kaverit asuvat kauempana. No oman valinnan tein kun kauemmas lähdin ;)

Ja voi elämä, mitä kaikkea sitä kerkeääkään miettimään, kun yksin kotona makaa.. Omaa elämää tulee ehkä liikaakin pähkäiltyä, välillä jopa saa ittensä itkemään kun liikaa miettii. On tämä syksy vaan ihanaa aikaa, pimeys ja kylmyys.. Hurr... ;) Kyllä syksy kauniskin on, väriensä puolesta <3

xoxo, M